ei enää teini mutta yhäti ninja

 

joo jokanen postaus alkaa täst eteenpäin jollaki cOlD BRew kahvi jutulla, kunnes saan sponssin

  

 

käytiin petran kanssa abba museossa :D siel oli aika kova meno, mm. karaoke huone! ilman mitään taustanauhaa. lisäksi siellä oli mahdollisuus esiintyä hologrammi abban kanssa ja pari mielenkiintoista reivihuonetta. 

 

asioita, mitä ei oleta näkevän tampereella:

8 kasaa kalle päätalon kirjoja roskakatoksen lattialla

mervihetki kans tähän heti kärkeen (prioriteetit kuntoon)

 

  

 

 

   

mut *big columbo vibes*

 

  

rovaniemen prisman apteekin asiointiluukku kyl aina vähä naurattaa.. miks se on tuolla. 

 

nonii elikkäs meillä on likkojen kanssa perinteenä tehdä syksyisin yhdessä jokin reissu… viime vuonna käytiin SEINÄJOELLA, sitä ennen savonlinnassa ja tänä vuonna Varanginvuonolla (luontainen jatkumo).. ensi vuodeksi mietimme Kouvolaa..

 

  

 

 

 

  

retkiletut (influensseri tyyliin) :

mitä tarvitaan:

- lettutaikina

- öljyä

- kuuma pannu

- pinnoitettu pannu

- paistinlasta

mitä meillä oli mukana:

-öljy ja lettutaikina

lopputulos: friteerattuja taikinapalloja ensiluokkaisessa… kastikkeessa

 

 

 

 

 

 mä ja roosa näytetään äidiltä ja sen jonneilevalta pikkupojalta

 myrttisen maistelu meñu johanssonin tupareissa… siinäpä menu minun makuuni😍 

 

 

 

 

tää vuosi on siinä(kin) mielessä vauhdikas että kaikki kaverit täyttää 30 mutta myös valmistuvat tohtoreiksi. älykkäät ystäväni :-) julian juhlat olivat ensiluokkaiset kuten itse juhlakalukim. pääsimme myös sattumalta ikään kuin vestan yksityiskeikalle…

 

 

oon viimeaikoina törmännyt mielenkiintoisiin kirjotuksiin seinillä ja kivissä ja mietin, olisiko aika alkaa jättämään jälkeeni näitä lähes kalliomaalauksilta tuntuvia jälkiä itsestäni?

 

 

haluun nää smileyt takasi

 

kotikylä <3 

 

hassu sieni mun takapihalla 

 

jiayuan teki mulle tällaset sairaat magneetti kynnet :Dd ne on upeet

jiayuan teki mulle myös ensiluokkaista nuudelikeittoa🍲

tosin tää pussi ei kyllä suomennettuna herauttanut niin sanotusti vettä kielelle :Ddd

 

aapan ja petran kanssa ostoksilla, kuskina aapa <3

henkinen hyvinvointi=marjojen määrä pakastimessa talvea varten

**

*****************************

**

että semmosta meikälle.. perus meininkiä kaiketi näillä lakeuksilla :Dd

mulla on täällä postauksissa odottamassa yksi avautuminen housujen tahroista... mutta oon saanut kehuja viimeaikaisista pohtivista (ihan sokratesina täällä) teksteistä joten sidompa nämä kaksi asiaa yhteen

eli tahrat + filosofiset pohdinnat =

mulla on kahdet housut, joista toiset ovat farkut ja toiset ovat mustat. farkuissa on pepussa pyöräöljystä tullut läntti. se läntti tuli siihen varmaan kaksi viikkoa sen jälkeen, kun ostin kyseiset housut, eikä se ole lähtenyt vaikka olen yrittänyt ja jopa äiti on yrittänyt (sillon tietää ettei mitään ole enää tehtävissä jos äitikään ei saa tahraa poistettua).

 se tahra ei liikuta minua itseäni, koska se on a) mun takapuolessa b) öljyä, eikä esimerkiksi jotain ällöttävää limaa c) pieni, 20snt kolikon kokoinen

silloin tällöin jotakuta kanssaelävää ihmistä se häiritsee, ja siitä mainitaan minulle.

tarkoituksena on tietysti olla ystävällinen ja kertoa minulle tahrasta, jotta voisin poistaa sen.

henkilökohtaisesti en aio tehdä tahralle mitään. se on siellä kunnes nuo farkut kuluvat pois tältä planeetalta. meillä kaikilla on tahroja jossain. vaikka me itse oltaisiinkin sinut tahrojemme kanssa, välillä joku muu ei ole ja saattaa pyytää sinua tekemään tahroillesi jotain. mutta minä ajattelen, että miksi me yhteiskuntana olemme niin obsessoituneita niihin tahroihin? ne on tulleet matkan varrella meihin. ne eivät vaikuta mitenkään nykytilaan, ne ovat menneisyyttä. on eri asia, jos vaate on tilapäisesti likainen, kuin että siinä on pysyvä tahra. joskus aikoinaan vaatteilla oli tarkoitus osoittaa _muille ihmisille_ kuuluvansa johonkin yhteiskuntaluokkaan tai osoittaa ylipäätään olevansa jotain, mutta hei 2025... eikö me voitais jo unohtaa ne tahrat? ei ole kestävää ostaa aina uutta, jos vanhassa on tahra.

ne tahrat on osa sitä vaatetta ja sen tarinaa. samoin kuin kehon arvet ja rypyt, nekin ovat osa meitä ja tekevät meistä ihmisiä. välillä kontataan polvet kurassa ja lisää tahroja tulee.

niin minä haluaisin enemmän armoa tahroille tässä maailmassa. jos toisen tahra harmittaa, niin voi olla katsomatta sitä. se on sen toisen tahra etkä voi tietää, miten paljon sitä on jo yritetty piilottaa ja onko äiti jo yrittänyt pyyhkiä sitä pois wanish oxi actionilla. ja omassa tapauksessani se tahra on mun pepussa, symbolisesti siellä missä kuuluukin.

no joo, kukin saa kyllä pitää semmosia vaatteita, tahrattomia ja tahrallisia, kuin haluaa minun mielestäni❤️

nyt ajattelin keittää kahvit sunnuntaiaamun kunniaksi ja oletettavasti painella takaisin metsään kasvattamaan pakastimen puolukkasaldoa :) moikka!