MMMMMMMMMMMMMMMORO
aattelin kertoo pari kummallista tapahtumaa :D
asiantuntija mies
tapasin yks päivä valehtelemat tän näkösen miehen.
jos se sattuu lukemaan tätä niin terveisiä !
tapasin hänet alkoholi liikkeessä, jossa olin ostamassa isälleni viskiä. tuon näköinen mies myyjä tuli kyselemään vieressäni seisovalta vanhemmalta mieheltä, olisiko tämä tarvinnut apua, mutta mies sanoi että ei kaivannut apua. sitten tuo myyjä mies oli kävelemässä pois. ajattelin että BITS minä tarvitsen apua todellakin näiden viskien kanssa ja äijä ei edes huomioinut olemassaoloani (koska olin tyttö hupparissa kalliilla viski osastolla) sitten huusin että HEI ystävä, auta minua. sitten hän kertoi minulle yhden viskin maistuvan turpeelta ja savulta, joten ostin sen. myöhemmin tapsimme vielä kouluhommien yhteydessä sattumalta, jolloin
hän kertoi minulle stockmannin ennakkopidätys laskuista ja viski laaduista, kauppatieteistä ja oikeuslaitoksesta. asioista joista minä en tiedä mitään, eikä minua oikeastaan kiinnostakaan tietää. minä puolestaan kerroin hänelle maaperän luokittelusta ja rae koostumuksesta. nekin asioita, joista en tiedä mitään eikä oikeastaan kiinnostakaan tietää.
kaalin palo
eräs kaunis aamupäivä olin oikein puuhakkaalla tuulella tapani mukaan ja ajattelin keittää itse itselleni ruokaa ja olla menemättä koulun ruokalaan. laitoin sipulia, porkkanaa, kaalin ja voita kattilaan hautumaan. porkkana kypsyy kauan, joten menin suihkuun siinä välissä. availin shampoo pulloa kun kuulin taustalta PIIPIIIPIIIIPIIPIII ääntä, mikä ei sinänsä ole kovin lupaava ääni kuulla omassa kotonaan. ajattelin että noniin nyt se sit palos koko talo voiiiii saaakeli :D juoksin suihkusta vettä valuvana keittiöön ja onnekseni huomasin pelkästään kaalin kärynneen noin 1cm mustaksi kerrokseksi kattilan pohjaan. tosiaan, hauduttaessa ruokaa kannattaa laittaa vähän pienemmälle sit virtaa kuin 6. ihan vain knoppi tietona, t. masterchef maisu ;)
2 gnoblin tyttöä leipävarkaissa 1 gnoblin tytön tähden
olipa kerran kolme tyttöä joilla oli kaikilla huopa hatut. huopa hatut he olivat valmistaneet yhdessä nuoruutensa kyläyhteisössä kaukaisessa satakunnassa, saunassa alasti huovuttaneet kyseiset hatut. hattuja ei oltu riisuttu kertaakaan sen jälkeen, kun ne oli kerran painettu päähän. kolme gnoblin tyttöä lähtivät rakkaasta kyläyhteisöstään kaukaisesta satakunnasta kouluttamaan itseään valtion huippuvirkoihin pelastaakseen kyläyhteisönsä tulevaisuuden. koulutus ei ollutkaan niin helppo tehtävä, kuin gnoblin tytöt alunperin ajattelivat, vaan se sisälsi paljon nälkää, verta ja hikeä, muttei kyyneliä. gnoblin tytöt eivät itkeneet koskaan. yksi tytöistä oli niin aliravittu, ettei hän eräs aamu päässyt ylös sängystään (kuva ylhäällä). kaksi gnoblin tyttöä huolestuivat ystävänsä voinnista ja päättivät lähteä isoon ja hienoon ruokalaan varastamaan rruokaa ystävälleen, pelastaakseen tämän hengen. he soluttautuivat ruokalan asiakkaiden joukkoon, mutta huopahatut herättivät erityisesti kokkien keskuudessa suurta kummastusta ja ällötyksen väreitä. "aina ne satakuntalaiset..." he kuiskivat keskenään. kaksi gnoblin tyttöä menivät kuitenkin sekaisin ruuan määrästä ja söivät itsensä täyteen herkkuja; kakkua, juustoa, hedelmiä ja jouluruokia, viiniä ja joulutorttuja... he unohtivat sairaan ystävänsä täysin. he istuivat hauskojen ihmisten pöytään ja unohtivat maalliset murheensa. ilon ollessa ylimmillään he muistivat kuitenkin ruokala reissunsa perimmäisen syyn, ja joutuivat paniikin valtaan. mitä jos yksi gnoblin olisikin kuollut nälkään heidän mässäillessään?? toinen gnoblin tyttö juoksi jouluroka osastolle huopalakki vilkkuen ja ahtoi hatun täyteen torttuja ja pipareita, sekä kaksi marmeladi makeista ja laittoi hatun päähänsä. toinen gnoblin tyttö yritti järkeillä järkevintä tapaa saada paljon ruokaa ystävälleen, muttei onnistunut siinä rajoittuneen aivokapasiteettinsa vuoksi. siispä hän käveli leipälaatikolle, leikkasi yhden palan vaaleaa leipää, kääri sen servettiin ja tunki taskuunsa. sitten gnoblin tytöt juoksivat päätä pahkaa takaisin sairaan ystävänsä luo. sairas ystävä oli niin sairas, ettei pystynyt kunnolla puhumaan, mutta saatuaan joulutortun yhden sakaran suuhunsa, hänen elämän vitaliteettinsa palasi gnoblin tytön gnoblin suoniin kuin salama. hän huusi KOSTO TEPOLLE!! mitä hän yleensä huutaa ollessaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. he painoivat huopa hatut päähänsä ja menivät saunaan.
idol
ei siin et meinasin polttaa ite itteni hengiltä kaalin avulla, sitten eräs toinenkin oli päättänyt että meikän päivät loppuu NYT
nimittäin yksi SYÖTTÖ TUOLI
syöttötuolin kosto
meillä on työpaikalla syöttötuoleja. minulla ei ole koskaan ollut ongelmia syöttötuolien kanssa, olemme tulleet hyvin toimeen ja auttaneet toisiamme hädän hetkellä. mutta - eräs päivä - kaikki muuttui. synkät pilvet ilmaantuivat minun taivaalleni syöttötuolin muotoisena ilmestyksenä. yksi syöttötuoleistamme oli päättänyt päästä minusta eroon ja sijoittunut ovelasti ovenpieleen, jossa sen jalka ulottui kulkukäytävälle. kukaan muu ei kokenut ongelmia syöttötuolin kanssa, paitsi minä. joka ievanan kerta kun kävelin ovea kohti, meinasin lentää naama edellä ovea päin, sillä syöttötuolin oikea etujalka ujuttautui nilkkoihini ja kampitti minut. siirsin tuolia aina hieman kauemmas ovensuusta, mutta se ei euttanut. syöttötuoli oli päättänyt tappaa minut. taistelimme koko päivän ajan, tasapainottelin elämän puolella, mutta selvisin lopulta päivästä suurin mustelmin kyynärpäissäni ja säärissäni. pelottaa mennä töihin uudestaan, sillä näen jo syöttötuolin nököttämässä siellä omassa nurkassaan, entistä voimakkaampana.
'
SIIS tollee se oikee takertu mun nilkkoihin se hiton syöttötuoli
y
10 h koulupäivä
yliopiston ylimmässä kerroksessa on tietokone luokka. luokkaan tulisi asentaa piilokamera kuvaamaan oppilaita, sillä opplilailla tuppaa nappi nipsahtamaan kyseisessä paikassa aika tiuhaan. kun tuijottaa 10h satelliittikuvia tietokoneen näytöltä, alkaa päässä pyörimään itsetuhoisia ajatuksia sekä vihan tunteita tietokoneita kohtaan. eilen aamulla, ennen kelo kahdeksaa, aamuauringon vielä nukkuessa kaukana taivaanrannan takana, pyöräilin -15 asteen pikkupakkasessa kohti tuota luokkaa jota myös luolaksi kutsutaan. raahustin ylös portaita, monen monta sataa porrasta ylös kohti luolaa ja istuin perimmäisen nurkan perimmäisen tietokoneen ääreen. aurinko nousi. luolassa oli muitakin ihmisiä, mutta kukaan ei puhunut mitään. aurinko laski, mutta se ei vaikuttanut minuun. kuului vain hiiren klikkailua. muut oppilaat olivat kaikki jo lähteneet, kun poistuin kaikkeni antaneena luolan ovesta viimeisen kerran. oli yö. seuraavana aamuna sama toistui. hyvää elämää.
haha ainii pari sanaa blast from the past
- lesoo
- so?
- pläsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
morjensta!